53. Middlesex / Jeffrey Eugenides

Kun aloittelin lukemaan tätä kirjaa, minulla oli kaksi pelkoa. Ensinnäkin: onko kirja oikeasti niin hyvä kuin hehkutetaan? Vai onko kyse vain siitä, että kirja on niin sopivan muodikkaasti queer ja sukupuolitietoinen, että ajan hermolla oleva kolmekymppinen ei voi muuta kuin hehkuttaa sitä? Toiseksi, kirjan alkumetreillä Naimapuuhista tuttu kirjoitustyyli sai jonkinlaista kauhunomaista vastareaktiota aikaan. Naimapuuhatkin oli kirjoitettu yhtä lailla kiehtovan värikkäästi, mutta osoittautui piinaavaksi pitkäpiimäksi.

Nyt voin onneksi huokaista helpotuksesta, ja todeta, että huoleni olivat turhia. Eugenideksen värikkään ja kiemuraisen sukukronikan äärellä ei voinut kuin nauttia. Kolmea sukupolvea käsitellyt tarina kosketti jokaista polvea elävästi, eivätkä ketkään tarinan henkilöt jääneet taustalle statistinomaisiksi haamuiksi. Päähenkilö nousee tarinasta pikkuhiljaa esiin, ja kirjan edetessä lähemmäs nykypäivää muuttuu kirjan sävy luontevasti henkilökohtaisemmaksi ja samalla intensiivisemmäksi.

Parhautta!