49. & 50. Obsidian and Blood 1-2 / Aliette de Bodard

Servant of the Underworld & Harbinger of the Storm

Ihastuttuani de Bodardin viehättävään ja epätyypilliseen scifihköön novellikokoelmaan ”Perhonen ja jaguaari” innostuin kaivelemaan sähkökirjaani lisää Bodardin tuotoksia. Tälläkertaa haaviin jäi ”Obsidian and Blood” -trilogia, jonka kahta ensimmäistä osaa tämä lukufiilis koskettaa.

Odotin taas sukellusta kiehtovaan totutusta erilaiseen maailmaan, ja vaikka tätä jossain määrin tarjoiltiinkin, eivät nämä atsteekkiseikkailut valitettavasti täysin täyttäneet odotuksiani. Se, mistä pidin kirjassa, oli atsteekkikulttuurin melko onnistunut eläväksi tekeminen. Ihmisten motiivit ja maailmankatsomus onnistuttiin varsin hyvin rakentamaan muinaisen mexican ajan mukaan, ja kirja vältti mielestäni historialliselle romaanille pahimmat tyypilliset sudenkuopat tarkastella asioita 2000-luvun perspektiivistä. Pidin myös kovasti kirjailijan ratkaisusta tehdä atsteekkijumalista todellisia, ihmisten keskuudessa vaikuttavia juonivia toimijoita, jotka olivat juuri niin verenhimoisia, kuin heitä palvova kansa kuvitteli, ja jos mahdollista, vielä julmempia ja juonikkaampia.

Sen sijaan juonen kuljetus ei tällä kertää viekoitellut minua täysin mukaansa. Kuoleman jumalan Mictlantecuthlin pääpappi Acatl sai toimia kummassakin teoksessa salapoliisina selvitellen salaperäistä kuolemantapausta tai murhaa. Ensimmäinen kirja lähti varsin poukkoillen liikkeelle ja valitettavasti meno jatkui melko levottomana. Olisin kaivannut enemmän päämäärätietosta jännitteen rakentamista ja vähemmän latistavia deus ex machina -ratkaisuja.

Sen verran Mexican valtakunta kuitenkin viehätti, että lukaisin perään vielä toisenkin osan. Siitä jälkimainingit olivat hyvin samantyyppiset, kuin ensimmäisestä osasta, joskin kakkososassa oli muutamia huteralle pohjalle vielä korkeammaksi pinottuja palikkatorneja, jotka häiritsivät lukukokemusta. Niinpä kolmososaa ei nyt tässä lukufiilistelyssä nähdä, vaikka ostinkin sen osana Obsidian and Blood -pakettia. Nyt kuitenkin välillä jotain ihan muuta. (Kuten esimerkiksi viimeksi fiilistelemäni Taivaslaulu, joka on tosiasiassa luettu vasta Bodardin jälkeen.)

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s