41. The Great Gatsby / F. S. Fitzgerald

Tämän lukaisin kiireesti loman jälkeen elokuussa, kun huomasin, että kyseinen elokuva poistuu pian teattereista. Kävikin niin hauskasti, että sain kirjan loppuun vain muutama tunti ennen elokuvan näytöstä. Olipa siis kirja kerrankin tuoreena muistissa leffaa katsoessa. Tästä fiilistelystä tuleekin siis nyt ainakin yhtä paljon leffafiilis, kuin lukufiilis.

Kirja yllätti etäisen utuisellaan tunnelmallaan. Olin odottanut ehkä enemmän jotain tunnelmaltaan ”The Parade’s Endin” tyylistä intensiivistä kuvausta. Kaikenkaikkiaan Gatsby poikkesi monista muista 20-luvun kuvauksista siinä, että siitä puuttui kokonaan sukudraama ja eetos. Tietenkin aivan syystä. The Great Gatsbyssä tulee kyllä varsin selkeästi ilmi, miten suku ja vanha raha olivat vielä 20-luvulla painava tekijä ”piireissä”.

Hypätessäni tarinaan uudelleen mukaan elokuvateatterissa, olin ensimmäiset 40 minuuttia lähes epätoivon partaalla. Oli jännä havaita, miten elokuva saattoi teknisesti ottaesn seurata alkutekstiä varsin orjallisestikin, mutta miten sävyt ja merkitykset on käännetty aivan päälaelleen. Alun värikylläisyys ja ”hullu 20-luku” meni mauttomalla tavalla överiksi. Vaikka en monista elokuvan tulkinnoista pitänytkään, niin täytyy myöntää, että loppua kohden elokuva saavutti kirjan sävyt kuitenkin varsin kohtalaisesti. Klassikkoelokuvaa tästä filmatisoinnista kuitenkaan tuskin tulee.

Itse kirjan luin ennen kaikkea ajankuvana ja tarinana, jaksamatta paneutua hirveästi vertauskuvallisuuteen, jota kirjan kohdalla mielestäni turhankin paljon korostetaan. Kirja on ajankuvana erinomainen, erilainen ja eri maailman kuvaus kuin vaikkapa The Parades end tai Downton Abbey, joiden kaltaista tunnelmaa (etenkin ensin mainitun) olin etukäteen ehkä enemmän odottanut. The Great Gatsby kuvaa kerrankin toisesta näkökulmasta juuri tuota sääty-yhteiskunnan murtumisen aikaa, jolloin rahalla ja vanhalla rahalla oli kuitenkin eroa.

Mainokset

40. Perhonen ja jaguaari / Aliette de Bodard

Aliette de Bodardista innostuin tietenkin kesän Tähtivaeltajan myötä, luettuani jutun nuoresta mielenkiintoisesta kirjailijasta ja saatuani esimakua novellista. Niinpä ilahduin suuresti, kun havaitsin, että Osuuskumma oli valinnut yhdeksi ensimmäisistä projekteistaan Aliette de Bodardin novellien tuottamisen suomenkieliseksi kokoelmaksi.

Niinpä laitoinkin Osuuskumman teoksen tilaten ja ahmin koko kirjan miltei siltä istumalta. Teoksen novellit jakaantuivat kahteen osaan: lähelle nykyaikaa ”Suur-Mexicaan” ja tulevaisuuden kiinalais-vietnamilaisille avaruusasemille. Kirjan molemmat osat miellyttivät, joskin alkupuolisko tuntui persoonallisemmalta. Suurmexica oli mielenkiintoinen sekoitus historiaa ja nykyaikaa tavalla, johon en ole toisaalla törmännyt. Scifipuoli tuntui tutummalta, vaikka Bodard oli näihinkin teksteihin oman persoonallisen otteensa löytänyt.

Tilaaminen Osuuskummasta oli näppärää ja helppoa, ja kirja tuli suoraan omaan postilaatikkoon. Voin lämpimästi suositella. Pientä harrastajamaisuutta teoksessa oli. Pehmeäkantisen teoksen tekninen laatu ei aivan vastannut kaupallista pokkaria, vaan toi enemmän mieleen pienkustanteen (jollainen se levikillään taitaa ollakin.) Sivumäärän puuttuminen nettisivuilta on kömmähdys, joka on helppo korjata. Kahden suomentajan ja kahden suomennoksen tarkistajan käyttö teoksessa oli hieman hämmentävää. Suomennoksen laatu oli kuitenkin enimmäkseen mallikasta. Oudon suomentajakavalkadin takia sitä ehkä tuli syynättyä tavallista tarkemmin, mutta oli eipä tullut missään kohti sellaista oloa, ettei teksti olisi ollut sujuvalukuista.

Suosittelen Bodardia lämpimästä esim. scifistille, joka kaipaa välillä kurkistusta hieman toisenlaisiin fiktiomaailmoihin. Itse suunnittelen jatkavani Bodardin parissa, kunhan pääsen teoksiin laajemmin käsiksi. Sen ainokaisen e-kirjakaupasta löytämäni Bodardin tulinkin jo lukeneeksi. Siitä siis enemmän myöhemmin.

Elossa

Myönnän, blogi on jäänyt heitteille. Kylläpä on kiusallisesti aika päässytkin kulumaan. Näköjään kun siitä vähäisestäkin blogin päivitysrutiinista päästää irti, on mokoma helppo unohtaa kuukausitolkuksi.

Puolitie-blogi jäi eläkkeelle, mutta sen sivutoimena alkanut lukemisto jatkaa porskuttamistaan. Tai niin olisi ainakin tavoitteena, tällä päivitystahdilla on vähän heikki puhua porskuttamisesta. Sinnikkäästi aion edelleen listata kaikki lukemani kirjat tänne. (Onneksi en ole mikään nopea lukija.) Havainnoin eilen, että kuvittelemani kolmen kirjan päivitysvajeen sijaan, minulla onkin kirjalagia neljän teoksen verran. Lupaan lukufiilistellä ainakin yhden parissa vielä tänään illalla.

Luulen, että ehdin kyllä kaikessa rauhassa päivitellä pois lagini ennen kuin saan tahkottua loppuun Peter Wattsin Blindsightin, joka on osoittautunut yllättävän raskassoutuiseksi järkäleeksi. Vaikka kiltisti luen sitä kaikki bussimatkat (no, ainakin puolet niistä; ja työmatkani on kyllä aika lyhyt), tuntuu, etteivät prosenttiluvut e-kirjan näytöllä kasva lainkaan.