37. Silver Screen / Justina Robson

Sainpas vihdoin tuon Silver Screenin luettua. Yli kaksi kuukautta se minulla olikin kirjastosta lainassa. En oiken tiedä mikä siinä takkusi. Väärä kirja väärässä tilanteessa ehkä. Olen kuitenkin lukenut Robsonin yhdeksi aivan suosikkikirjailijoistani, eikä tuo esikoisensakaan mitenkään hullumpi loppujen lopuksi ollut.

Samoja keinoälyn ja ihmisen ja koneen rajapintaa käsitteleviä teemoja käytiin läpi tässäkin teoksessa kuin Robsonin myöhemmissä kirjoissa. Ehkä hieman oli sellainen fiilis, että hienosti kehitelty kudelma ei lähtenyt lentoon aivan optimaalisella tavalla. Ainakaan minua tämä kirja ei vanginnut tiukkaan puristukseensa aivan samalla lailla kuin vaikkapa Mappa Mundi.

Loppufiilis oli kuitenkin positiivinen, vaikka kirja tietyllä tapaa joutuikin epäsuotuisaan asetelmaan lukiessani sen Robsonin kirjoista viimeisenä. Robsonin keinoälyn, tietoisuuden ja inhimillisyyden teemat eivät kuitenkaan lakkaa viehättämästä.

Nytpä suuntaan kesälomille. Helpotus on suuri kun saa taas pakata laukkuunsa pinon erilaisia kirjoja (suomeksi = Kindlen täynnä erilaisia kirjatiedostoja). Minulla kun on tapana useimmiten lukea vain yhtä kirjaa kerrallaan. Erityisesti jos kirja on jollain lailla minulle tärkeä, en anna itselleni lupaa aloittaa uutta kirjaa ennen kuin edellinen on lopussa. Joskus toki toimii parin erityyppisen kirjan rinnakkain luku, mutta kolme kirjaa alkaa olla jo minulle aikamoista huikentelua. Nytkin taidan lukea Sapkowskini kiltisti loppuun ennen kuin annan itselleni luvan siirtyä Catherynne M. Valenten kimppuun.

Mainokset

36. Tee teematka / Helena Petäistö

Tämän lueskelin loppuun jo hyvän aikaa sitten, mutta kevättuulet ovat tehokkaasti puhaltaneet minut pois blogin ääreltä.

Kirjassa seikkaillaan teematkalla Petäistön kanssa, luonnollisesti pääasiassa paikoissa, joissa hän itse on matkaillut. Niinpä kirjan anti onkin vahvimmillaan Petäistön asuinmaan Ranskan kohdalla. Petäistö onnistuu ihanan huumaavilla teehuonekuvauksillaan miltei vakuuttamaan minutkin Ranskan olevan uusi teen juonnin mekka. (Täytyy myöntää, että tämä kirja kyllä lisäsi inspiraatiota poiketa kesän matkalla teoksessa teekaupunkina hehkutettuun Pariisiin.)

Brittiteen ystävältä voi kyllä mennä teeleipä väärään kurkkuun sen verran huutia englantilaiset kirjassa saavat. Petäistö on hyvin voimakkaasti oikeaoppisen teenjuonnin kannalla (ja oikeaoppinen on tietenkin Ranskan teehuoneissa harrastettava, ilmeisesti voimakkaan kiinalaisvaikutteinen tapa, eurooppalaisella leivoskulttuurilla höystettynä). Petäistön käsitys teenjuonnista oli kuitenkin riittävän lähellä omaani, ja hän kirjoittaa myös mukavan leppoisasti, että kirjasta oli helppo nauttia. Teehuonekuvaukset eri puolilta maailmaa olivat kerrassaan hurmaavia. Oli mukavaa olla teematkalla, jota höystivät kirjoittajan omien kokemusten ohella mielenkiintoiset kertomukset teen historiasta. Tiesittekö, että tee ratkaisi Eurooppalaisen siirtomaapolitiikan ja käänsi monta uutta lehteä myös Manner-Euroopan historiassa?

Suosittelen lämpimästi kirjaa matkakirjojen ystäville ja teenharrastajille. Kivana lisänä kirjassa on tee- ja teeleipäreseptejä eri puolilta maailmaa. (Tiibetiläinen voitee taitaa kyllä jäädä minulta kokeilematta…)