33. Strangeness and Charm / Mike Shevdon

SACNo niin, tulipahan nyt tämäkin luettua. Syynä oli se, että Eugenideksen Naimapuuhia tahmasi sen verran, että rinnalle piti saada kevyempää luettavaa. Luovuuden puutteessa nappasin sitten tämän hömppä-jatko-osan helppona ratkaisuna.

Tekisi mieli sanoa, että eiköhän nämä ”The courts of the Feyre” -kirjat ole minun osaltani nyt luettu, sillä sen verran kömpelyyttä ja itsensä toistamista tässä kirjassa oli. Mutta mistä sitä tietää, kun tarvitsen taas täysin aivotonta pään tyhjennystä, niin voihan se olla, että tartun jälleen jatko-osaan tietäen että tarjolla on tuttua ja turvallista hömppää urbaanin fantasian tyyliin vailla sen suurempaa syvyyttä.

Kirjassa seikkailtiin jälleen Keijujen hovin tehtäviä suorittaessa, etsiskeltiin pahoille teille joutuneita puolikeijuja ja tuskailtiin päähenkilön teinityttären edesottamuksia. Paikoin ihan viihdyttävää luettavaa, paikoin hieman tervassa soutamista. Erityisesti tökkivät pätkät, joissa tarinaa vietiin eteenpäin 15-vuotiaan teinitytön näkökilmasta. Niissä kuvaus tuntui vain jotenkin ulkokohtaiselta ja epäuskottavalta.

Miksi tätä voisi suositella? Varamaankin samasta syystä, miksi ihmiset lukevat hömppäkirjasarjoja ylipäätänsäkin. Helppoa, tuttua ja turvallista silloin, kun mikään liian älyllinen ei maita. Kirja oli kuitenkin minusta valitettavasti edellisosiaan heikompi, hömpänkin sarjassa. Ykkösosasta tosiaan vielä vilpittömästi pidin (ks. arvio 27).

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s