33. Strangeness and Charm / Mike Shevdon

SACNo niin, tulipahan nyt tämäkin luettua. Syynä oli se, että Eugenideksen Naimapuuhia tahmasi sen verran, että rinnalle piti saada kevyempää luettavaa. Luovuuden puutteessa nappasin sitten tämän hömppä-jatko-osan helppona ratkaisuna.

Tekisi mieli sanoa, että eiköhän nämä ”The courts of the Feyre” -kirjat ole minun osaltani nyt luettu, sillä sen verran kömpelyyttä ja itsensä toistamista tässä kirjassa oli. Mutta mistä sitä tietää, kun tarvitsen taas täysin aivotonta pään tyhjennystä, niin voihan se olla, että tartun jälleen jatko-osaan tietäen että tarjolla on tuttua ja turvallista hömppää urbaanin fantasian tyyliin vailla sen suurempaa syvyyttä.

Kirjassa seikkailtiin jälleen Keijujen hovin tehtäviä suorittaessa, etsiskeltiin pahoille teille joutuneita puolikeijuja ja tuskailtiin päähenkilön teinityttären edesottamuksia. Paikoin ihan viihdyttävää luettavaa, paikoin hieman tervassa soutamista. Erityisesti tökkivät pätkät, joissa tarinaa vietiin eteenpäin 15-vuotiaan teinitytön näkökilmasta. Niissä kuvaus tuntui vain jotenkin ulkokohtaiselta ja epäuskottavalta.

Miksi tätä voisi suositella? Varamaankin samasta syystä, miksi ihmiset lukevat hömppäkirjasarjoja ylipäätänsäkin. Helppoa, tuttua ja turvallista silloin, kun mikään liian älyllinen ei maita. Kirja oli kuitenkin minusta valitettavasti edellisosiaan heikompi, hömpänkin sarjassa. Ykkösosasta tosiaan vielä vilpittömästi pidin (ks. arvio 27).

Mainokset

32. Hän rakastaa minua / Virpi Pöyhönen

hrmKrista on luonteeltaan voittaja, sellainen, joka kerää hymytyttö-patsaat koulussa, ja saa miehen, jonka haluaa. Hän on kolmekymppinen menestyjä, jonka pinnassa ei heikkouden säröä näy. Kiira on teinityttö, joka palaa vaihto-oppilasvuodelta Wyomingista ja etsii vielä itseään ja paikkaansa ympäröivässä Turussa. Kun Krista kadottaa laukkunsa, risteävät Kristan ja laukun löytäneen Kiiran elämät yllättäen.

Krista ja Kiira piirretään kartalle pieninä väläyksinä. Vähä vähältä paljastuu, mikä on Kristan ja mikä Kiiran mielenmaailma. Tarinasta kerrotaan oleellinen, kirja ei sorru turhiin selittekyihin. Se olikin ehkä se ydin, mistä tässä kirjassa pidin. Kirja on osittain kuin kasvukertomus, kenties hyvin nuorten aikuisten romaanina toimiva. Toimii kirja kyllä aikuisellekin lukijalle. Vielä lukuvaiheessa tämä ei herättänyt syviä tuntemuksia, vaikka ihan rivakkaan tahtiin maltoin sivuja käännelläkin. Enemmän aloin lämmetä tälle vasta kirjan luettuani, kun mietin, mitä tästä teoksesta sanoisin. Ei kirjan sanoma nykyajan voittajista ja häviäjistä ehkä mikään kovin repäisevä ollut, mutta pidin kerronnan tyylista ja siitä, miten lukijalle annettiin vapausasteita tulkinnassa ja aukkokohtien täyttämisessä.