24. 1Q84 – book three/ Haruki Murakami

Tämä oli siis se jälkikäteen kirjoitettu lisäosa 1Q84:ään. Mietiskelin, että jos 1Q84 olisi elokuva, niin tarina ehdottomasti vaatisi tämän kolmannen osan (jos ajattelee, että elokuvassa pitää olla sulkeuma). Kirjasarja ei varsinaisesti tätä kolmatta osaa olisi kaivannut, mutta pidin tästä kyllä. Paikoitellen mieleen nousi, että Murkami on erinomainen tylsyyden kuvaaja. Jos päähenkilöillä on tylsää niin lukijakin saa kokea sen. Pitkät odotuksen päivät tuntuivat todella pitkiltä. Mutta ei kirja kuitenkaan pitkäveteinen ollut. Teksti oli viehättävää, esteettistä luettavaa. En oikein osaa sanoa, mikä tekee Murakamin tekstistä niin kaunista. Jokin taika hänellä on, jonka siivin jaksaa haltioitua yksityiskohtaisesta arjen kuvaamisesta: siivoamista, jumppaa, ruuanlaittoa. Kirjasta oli hyvä nautiskella, kunhan muisti, ettei ole kiire mihinkään. Jännitekin pysyi kirjassa ihan hyvin yllä. Jokunen pala lisättiin vielä hartaudella edellisissä osissa rakennettuun palapeliin. Toisaalta muutama langanpää jätettiin myös auki, ettei tämä mennyt liikaa selittelyteokseksi, ja että lukijallekin jäi pohdittavaa.

Mainokset

23. Boneshaker / Cherie Priest

Ihan hauskaa zombi-stempunk-rymistelyähän tämä oli. Aika suoraviivainen juoni mainiolla stempunkkuvastolla höystettynä. En ole koskaan suuremmin innostunut zombikirjoista ja valitettevasti tämä ei noussut siltä osin mitenkään poikkeukseksi. Itseasiassa kirja olisi mielestäni toiminut paremmin ilman näitä zombeja, jotka nähdäkseni oli tuotu kirjaan lähinnä rymistelyelementiksi. Odotin kirjalta ehkä enemmän tiedettäyni ennalta, että kirja oli saanut Locus-palkinnon. Itse mielsin tämän kuitenkin ihan puhtaasti viihteeksi, ihan kelvolliseksi siinä kategoriassa, mutta Locus-voittajalta odotin jotenkin myös… noh… sisältöä. Ihan mainio välipala. Tätä voi surutta suositella steam punkin ja seikkailukirjallisuuden ystäville.

22. 1Q84 (Book 1 & 2) / Haruki Murakami

Vuoden 2012 puolella tämän kyllä lopettelin. Mietteitä tulossa

Päivitetty 9.1.2012
1Q84 lienee yksi parhaista kirjoista, joita olen koskaan lukenut. Pidin Murakamin kirjasta todella paljon. Moneen otteeseen nousi myös mieleen Quantum Thief, jonka lueskelin viime vuonna, ja joka koukutti täysin. Kirjoissa on aika paljon samaa tematiikkaa muutenkin koin nämä henkisiksi sielunsisaruksiksi.

Kuvaavaa 1Q84:n kohdalla lienee, etten vieläkään osaa oikein sanoa, mistä kirja kertoi. Päällisin puolinhan kirjassa kietoutui yhteen tarina wanna-be-kirjailijasta fantasianovellin parissa sekä kertomus rinnakkaistodellisuuden puolelle lipsahtaneesta palkkatappajasta. Kovin paljoa enempää juonesta ei voi sanoa mitään spoilaamatta.

Juoni ei sinänsä toki ollut mitenkään vaikesti ymmärrettävä tai hämyinen. Kun sanoin, etten tiedä mistä kirja kertoi, tarkoitan pikemminkin, ettei ole lainkaan niin helppoa osoittaa jotakin yhtä teemaa tai allegoriaa, jota Murakami olisi teoksessaan käsitellyt, niin monia tasoja ja viittauksia kirjaan sisältyi. Orwellin 1984:ään viitattiin teoksessa useasti, 1Q84 on loppujen lopuksi kuitenkin vain hyvin vähän kommentti Orwellin teokseen ja hyvin paljon jotain ihan muuta. Pyöritelytäni asiaa mielessäni nyt muutaman viikon, nostaisin itselleni mieleen jääneiksi kirjan pääteemoiksi ehkä ihmisen yksinäisyyden ja uskonnollisen vallankäytön.

Tässä kirjassa tulivat esiin mitä mainioimmalla tavalla kaksi erinomaiselta kirjalta vaatimaani ulottuvuutta: vetävä juoni ja ajatusten herättäminen. Pidin siitä, miten Murakami kertomuksen kautta nostaa esiin mitä erilaisimpia yhteiskunnallisia teemoja antamatta niihin kuitenkaan mielestään oikeita vastauksia, saattaen lukijan harmaat aivonystyrät mitä moninaisimpaan pohdinnan kierteeseen.

—–

Olen tähän asti kirjoitellut tätä blogia lähinnä omana lukupäiväkirjanani, ja olen tosiaan saattanut lisätä kirjasta blogi-entryn pian kirjan luettuani ja tulla päivittämään tekstiä vasta myöhemmin. Nyt huomasin, että sivulla oli käynyt monta lukijaa pian tämän entryn alkuperäisen julkaisemisen jälkeen ja tuli vähän huono omatunto siitä, että mahdollisia lukijoita odottikin vain tyhjä blogiotsikko vailla sisältöä. Täytyypä seurata asiaa ja jos tänne jatkossa joku eksyy, niin kenties koetan parantaa tapani ja saada päivityksiin heti sisältöäkin. (Tosin voi olla, että kaikista kirjoista en jatkossakaan paria sanaa enempää kirjoita. Pidätän oikeuden pitää tämän lukupäiväkirjanomaisena lyhyden kommenttien kokoelmana.)