17. The Name of the Wind (Tuulen nimi) / Patrick Rothfuss

Onpas jotenkin kerrassaan ihanaa päästä pitkästä aikaa lukemaan hyvin kirjoitettua perinteistä fantasiaa, joka tempaa mukaansa kuin teinivuosina konsanaan. Viimeksi vastaavantyyppisen reaktion aiheutti Justina Robsonin Britannian myyttiseen keijuvaltakuntaan pääosin sijoittuva iloittelu ”Going Under”. Rothfussin teoksella ja Robsonin pläjäyksellä ei keskeisesti voi sanoa olevan muuta yhteistä kuin fantasian genre. Ja tietenkin se, että ne ovat tarjonneet täydellisen upottavan eskapistisen fantasiaelämyksen, joita näin aikuisiällä on vaikeampi tavoittaa.

Rothfussin löysin täältä Kirjojen salaisesta puutarhasta. Kiitos blogia kirjoittavalle Äidille siitä :)! Tiesin jotenkin heti tuon kuvauksen perusteella, että pitäisin kirjasta. Hyvänä apuna oli tietysti suomenkielisen laitoksen kaunis kansikuva. Mahdolliselle mielen perukoilla vaivaavalle epäilykselle fantasiakirjan laadusta takeeksi riitti se, että kirjan on julkaissut Kirjava. En varsinaisesti ole seurannut, mitä Kirjavan julkaisulistalta löytyy Martinin kronikan lisäksi, mutta luottamuksene Hlinovskyjen kriittiseen fantasiasiivilään on hyvä. Eikä vähin innoitus lukemiseen tullut Äidin kuvauksesta kirjan kielenkäytöstä.

The Name of the Wind on kieltämättä mainio kirja. Nykyisin ehkä harvemmin enää törmää hyvin kirjoitettuun ”vanhan koulukunnan fantasiaan” (eli miekka ja magia -genreen luettavissa olevaan keskiaikafantasiaan). Laatukirjoittajiksi haluavat eivät ehkä kyseiseen genreen tohdi koskea, sillä lokero on niin äyräitään myöten täynnä – suoraan sanoen roskaa – ettei genreleima varsinaisesti ole hyvää mainosta teokselle.

Kiitos kuitenkin Rothfussille tästä miellyttävästä lukukokemuksesta. Tulee sellainen fiilis, että Rothfuss on kirjoittanut juuri sellaisen kirjan, tai ehkä pikemminkin kaikki ne kirjat, jotka olisi itse halunnut lukea. Kirjaan on ujutettu tasapainoiseksi sekametelisopaksi, niin antiikin mytologista tarustoa, kristillisiä vaikutteita, David Copperfieldiä, kuin myös perinteistä barditarustoa ja keijumytologiaa.

Kirjoitin tämän tekstin siinä vaiheessa, kun kirjan lukeminen oli vielä kesken, mikä lienee varsin hyvä asia siitä näkökulmasta, että mulla on mennyt pari viikkoa aikaa yksinkertaisesti edes saada päivitettyä tämä teksti tänne nettiin. Enpä tähän mitään nyt enää lisää, kun sarjan seuraava osa on minulla hyvän aikaa ollut jo luennassa, enkä halua sekoittaa siitä nousevia fiiliksiä enää tähän. Siitä sitten myöhemmin lisää.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s