15. We Sinners / Hanna Pylväinen

Yhdysvaltalaisen entisen lestadiolaisen Hanna Pylväisen ”We Sinners” oli todella koukuttavaa luettavaa. ”Rovaniemen” 11-henkisen perheen elämästä kertoi kukin perheenjäsen vuorollaan ja sitä myöten nähtiin toista kymmentä vuotta perheen elämästä. Kirjan suurin jännitysmomentti taisi olla siinä, kuka lapsista jää uskoon ja ketkä menetetään maailmalle. Noin se lienee lestadiolaisperheissä oikeastikin? Oli todella kiinnostavaa kurkistaa lestadiolaiseen elämäntapaan. Pylväinen kuvasi lestadiolaisuutta mielestäni varsin kiihkottomasti ja ainakin tällaisen ulkopuolisen näkökulmasta uskottavan todentuntuisesti.

14. The Beginning Place / Ursula Le Guin

Tämän olin jo aloittanut ennen kuin lukaisin Kososen tuossa välissä. Jännällä tavalla tuli tästä de Lint mieleen. Varsin samantyyppiset teemat ja tunnelmat, erityisesti kirjan alkupuolella. Varsin erilaista Le Guinia, kuin mitä olen tottunut lukemaan. Yllätyin täysin, kun olin odottanut rupeavani lukemaan scifiä.

Tämä ei uponnut ihan siinä määrin, kuin Le Guinin jotkin toiset teokset, mutta ihan kelpo-opus tämäkin oli.

13. Ravintola Loppu / Marco Kosonen

PEKK:stä tipahtanut Ravintola Loppu oli oikein maukasta luettavaa. Sen verran lyhyempi teos oli, että näppärästi lukaisin sen kahdessa päivässä, kun oli viikonloppu. (Toim. huom. Lapsiperheen viikonloppu, kyllähän kirjan muuten lukaisisi yhdeltä istumalta.)

Aivan ihanan tunnelman oli Kosonen kirjaan onnistunut rakentamaan. Tarina sinänsä oli varsin simppeli, lähtökohtaisesti kertomus omassa elämässään hukassa olevastakolmekymppisestä miehestä, joka rakastuu ja ja sekoilee ravintolatyön ja ihmissuhteen ristiaallokossa. Tämä ei sinänsä ole kuitenkaan kirjan oleellinen juoni. Koko ydin muodostuu ravintolan omitusesta tunnelmasta, sen oudoista kanta-asiakkaista ja jostakin kummasta piirteestä, joka ravintolaan tuntuu kätkeytyvän. Ravintola Loppu on nimetty enteellisesti, eikä syyttä.

Mainiota luettavaa! Onneksi törmäsin tähänkin 🙂