11. Yösyöttö / Eve Hietamies

Arvasinhan minä, että jotain on unohtunut. Jotenkin oli sellainen kaihertava olo, että jotakin pitäisi kirjasaralla raportoida, mutta ei soittanut kelloa ei sitten niin millään, että mitä on hakusessa. Lueskelin tämän kirjan jo pari viikkoa sitten loman loppumetreillä. Aika nopeana hotkaisuna se parissa päivässä meni, eikä siis jättänyt selvästikään syvempää jälkeä, kun ei aiemmin noussut mieleen. Nyt sen huomasin, kun rupesin kirjastoon meneviä keräilemään kassiin.

Kiinnostuin Yösyötöstä aikanaan jo heti, kun ensimmäisen kerran kuulin kirjasta, joka kertoo miehen näkökulmasta vauvaelämään. Vieläpä yksinhuoltajamiehen! Mielenkiinto suli pois samantien, kun kävi ilmi, että kirjoittaja onkin nainen, eli kyseessä lienisi vain fantasiateos siitä, miten nainen toivoisi tai kuvittelisi miehen isyyden kokevan. Törmättyäni kirjaan nyt uudelleen, päätin kuitenkin antaa sille mahdollisuuden.

Ja olihan tuo ihan viihdyttävä teos. Voin hyvin kuvitella, että tämän tyyppiselle kirjallisuudelle on tilausta, varsinkin nyt kun Suomen kansalaisille on uskoteltu, että alle kolmivuotiaan äidin paikka on kotona kattilan ääressä. Joten samaistuttavalle äitiyskertomuskirjallisuudelle on varmasti tilausta. Sillä sitähän tämä juuri on, äitiyskertomuskirjallisuutta. Paikoin tuli tunne, että mies päähenkilöksi on kenties keksitty vain, koska yksinhuoltajaäiti on jo niin moneen kertaan nähty ja koettu juttu, ettei sillä kirjoja myydä.

Kirjalliselta tyyliltään tämä oli varsin kevyttä, vaikka aiheet olivat paikoin vaikeitakin. Chit-lit -kirjaksi tätä ei oikein voi aiheen puolesta määritellä, mutta ehkä tämä on sitten mom-litiä. Viihdyttävää ja vetävästi kirjoitettua, sopivalla enteilevällä romanttisen tarinan väreellä maustettuna. En oikein saanut uskottavaa tuntumaa miespäähenkilön äijäelämään ennen lapsen tuloa. Se tuntui jotenkin ulkokohtaisesti kuvatulta. Ikäänkuin joku katselisi sitä ulkoapäin kuitenkaan ymmärtämättä. Aika tiiviistihän menneen elämän kuvaus olikin hoidettu yhden aukeman pituisella listauksella asioista, jotka ennen olivat tärkeintä. (Kaverit, kaljanjuonti, machoilu, urheilu ja urheilusta puhuminen – näin kai se suunnillen meni).

Sen sijaan vahvimmillaan kirja oli kuvatessaan syvälle synnytysmasennukseen uppoavaa naista. Tästä olisi jo yksinään saanut vaikuttavan kertomuksen. Myös hiekkalaatikkoanekdootit olivat monin paikoin ihan hauskoja ja osuvia, mutta tämä ns. miesnäkökulma tuntui enimmäkseen hieman keinotekoisesti päälleliimatulta ja turhalta. Päähenkilö kyllä kehittyi kirjan edetessä kaiken aikaa toden tuntuisemmaksi sitä mukaa, kun arki alkoi muistuttaa kasvavassa määrin vauvavapaalla olevan äidin arkea ja kenties sitä myöten myös kirjailijan omia kokemuksia.

Ihan kelpo lukemista kirja on kesälomalle tai perhevapaalle, mutta mitään syvällistä pohdiskelua ei kannata odottaa. Sopii siis hyvin myös vaikka kroonisesti univajeisen äidin lukemistoon 🙂

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s