1. Hunger games / Suzanne Collins

Mitä voi odottaa, kun kirjailija kertoo teoksen inspiraatioksi kanavasurffailun tosi-tv-selviytyjistä Irakin sotaan? Reippaita, mutta äksyjä teinejä karunpuoleisella partioleirillä. Onneksi partioleirillä on kivaakin, löytyy söpöjä kavereita, ihana mielitietty ja toki kivaa pientä huumoria. Sivuseikkana toki se, että koko tapahtuman tavoitteena on selvittää, kuka 24 teinistä pysyy viimeiseksi hengissä, yrittäessään pistää kanssakilpailijat hengiltä. Tämä kirja on viihdepaketti 2000-luvun hengessä, luonteva jatke splatter-peleille ja toimintaelokuville kirjan muodossa, nyt vain kivassa paketissa teineille tarjoiltuna. Jonkinlainen yhteiskuntadystopia-viritelmäkin on tämän viihteen taustatarinaksi viritelty, mutta käytännössä pääidea on siinä, että “onhan se nyt vaan raflaavaa kirjoittaa teiniviihdettä teinien eloonjäämiskamppailusta tositeeveeformaattina”.

Tunnistan kirjassa saman kevyen, mutta koukuttavan kirjoitustyylin jota monissa ihan kelvoissa nuorille aikuisille suunnatuissa fantasiakirjoissa esiintyy. Tarinaan on upotettu sopivasti sulkeumaa odottavia koukkuja, romantiikkaakin. Kuitenkin vaikeudet jätetään varsin ulkokohtaisiksi ja sankari on reipas selviytyjä, uhrautujakin, mutta ahdistus on tässä kirjassa lähinnä pientä ärtymystä ja tietenkin sopivaa sisuuntumista. Teiniviihteen genrelle tyypillisesti juoni on varsin ennalta-arvattava, ja vaikeudet raivataan tieltä mukavasti niin, että sankaritar säilyy puhtoisena. Kivasti tapetaan ne muut teinit niin, ettei sankarittaremme joudu tahraaman käsiään vereen muuten kuin urheana sankarina ystävän puolesta taistellessaan, tai sitten “säälistä, ei suinkaan vihasta” vapauttaessaan kilpakumppanin viimeisistä tuskistaan.

Kyllä minä tajuan miksi tämä myy. Tämä on aikakautemme viihdettä puhtaimmassa muodossaan. Mauttomuudessaan kirja on kyllä huippuluokkaa. Kirjailija kertoo käsittelevänsä kirjassa mm. köyhyyttä, sotaa ja nälänhätää. Itse kokisin kirjan parhaan luokan esimerkiksi näiden teemojen käsittelemättä jättämisestä. Ymmärrän kyllä, että vaikeiden asioiden lyöminen päin naamaa ei myy. Höpsö sankaritarina myy. Kerta toisensa jälkeen, kunhan sille vain saadaan riittävä mediahuomio, ja tälle on saatu. Teinien tappokisa! Silkkaa parhautta!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s