5. Teemestarin kirja / Emmi Itäranta

Teemestarin kirja kulki alunperin nimellä “Veden muisti”, mikä kuvaakin kirjan tematiikkaa varsin hyvin. Vaikka kumpikin nimi sopii kirjalle, ei ole vaikea ymmärtää, miksi Emmi Itäranta oli kirjan alunperin nimennyt Veden muistiksi. Sillä nimellä minäkin kirjaa aina ensin ajattelen. Teemestarin kirja on kaunis ja harmoninen kuvaus suuren sodan jälkeisestä Suomesta, jossakin kaukana tulevaisuudessa. Kirjan maailmassa kiinalainen kulttuuripiiri hallitsee Eurooppaa myöten ja teemestarin ikivanha ammatti on arvostettua perinnettä myös nykyisen Suomen alueella. Vedestä on tullut harvinainen luonnonvara, ja kukapa joutuisi veden kanssa enemmän tekemisiin, kuin teemestari? Sitä kautta teemestarin tytär, kirjan päähenkilö, joutuu turhankin lähelle valtion poliittisia pyörteitä ja menneisyyden mysteereja. Pidin kovasti. Toivottavasti saamme vielä kulla Emmi Itärannasta lisää.

Mainokset

4. Onion Girl / Charles de Lint

Sain vihdoin aikaiseksi lukea Charles de Lintiä. Olen jo pidempään ollut tietoinen kyseisestä urbaanin fantasian mestarista, mutta jostain syystä, se ei ole aiemmin tarttunut lukuvuoroon. Valitsemani urbaani fantasia tosin osoittautui myös rankaksi kuvaukseksi lasten hyväksikäytön seurauksista, joten kirja oli hieman raskaampaa materiaalia, kuin osasin ennakolta odottaa. Pidin kyllä. Sormet jo syyhyävät tarttua jatko-osaan, mutta sitä ennen pitäisi lukea ainakin minulla lainassa olevat Teemestarin kirja, The New Moons Arms ja ehkä myös PEKK:stä tullut Mediahuora.

3. Tähdenpeitto / Sarri Nironen

Lueskelin tänään tämän PEKK:n kautta tulleen teoksen. Kirjasta huokuu kirjoittajan tausta runojen ja filosofian parissa. Tämä siis hyvällä tavalla. Pidin kirjan kauniista tunnelmasta, vaikka en runoja tai filosofiaa ole koskaan suuremmin harrastanutkaan. Aloitin kirjan oikeaoppisesti teekupposen äärellä, niin kuin tämä kirja kuuluu lukea: kiireettömästi ja nautiskellen. Halusin kuitenkin hotkaista kirjan kerralla loppuun, joten loppupuolen ikäänkuin tuhlasin lueskellessani sitä keskellä lapsiperhearkea lapsen rakentaessa Star Wars -aluksia legoista vieressä.

2. The Gate to the Women’s Country / Sheri S. Tepper

Sheri Tepperin tulevaisuuden kuvaus sijoittuu suuren tuhon jälkeiseen maailmaan, jossa suuri osa maan pinta-alasta on tuhoutunut elinkelvottomaksi. Tunnettua maailmankaikkeutta hallitsee Women’s Country, naisten valtakunta, jossa naiset hallitsevat ja hoitavat yhteiskunnan jokapäiväiset toimet, miehet puolestaan asuvat kaupunkivaltioiden muurien ulkopuolella huolehtien kaupunkien turvallisuudesta. Paitsi, että koska tunnetussa maailman piirissä ei juuri muita ihmisiä ole kuin naisten valtakunnan kaupunkivaltiot, ei kaupunkeja tunnu uhkaavan mikään ulkopuolinen vaara. Kuitenkin vain harvat miehet palaavat naisten valtakuntaan, jonka jäseniksi he pääsevät, mikäli he hylkäävät soturin osan ja suostuvat toimimaan naisten avustajina ja palvelusväkenä.

Tepperin mieskuva ei näyttäydy kovin valoisana. Miehiä tuntuu vaivaavan jonkinlainen sisäsyntyinen aggressiivisuus ja tarve hallita ympäristöään väkivallalla, mikä vääjäämättä ohjaa näiden toimintaa. Niinpä syntyykin kuva, että miehet on siivottu naisten valtakunnan muurien ulkopuolelleen purkamaan aggressioitaan ja surmaamaan toisiaan kaupunkivaltioiden välisissä sotaleikeissa, oikeiden uhkien puutteessa. Tällä tavoin syyttömät naiset ja lapset saavat elää vailla ihmisen historiaa kautta aikojen verhonnutta väkivallan uhkaa. Tarinan edetessä käy ilmi, että kuvio on kuitenkin monimutkaisempi, kuin miltä päältä päin näyttää. Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja. Pidin tästä, vaikka Tepper kyllä melkoisesti alleviivaakin omaa näkökulmaansa.

1. Hunger games / Suzanne Collins

Mitä voi odottaa, kun kirjailija kertoo teoksen inspiraatioksi kanavasurffailun tosi-tv-selviytyjistä Irakin sotaan? Reippaita, mutta äksyjä teinejä karunpuoleisella partioleirillä. Onneksi partioleirillä on kivaakin, löytyy söpöjä kavereita, ihana mielitietty ja toki kivaa pientä huumoria. Sivuseikkana toki se, että koko tapahtuman tavoitteena on selvittää, kuka 24 teinistä pysyy viimeiseksi hengissä, yrittäessään pistää kanssakilpailijat hengiltä. Tämä kirja on viihdepaketti 2000-luvun hengessä, luonteva jatke splatter-peleille ja toimintaelokuville kirjan muodossa, nyt vain kivassa paketissa teineille tarjoiltuna. Jonkinlainen yhteiskuntadystopia-viritelmäkin on tämän viihteen taustatarinaksi viritelty, mutta käytännössä pääidea on siinä, että “onhan se nyt vaan raflaavaa kirjoittaa teiniviihdettä teinien eloonjäämiskamppailusta tositeeveeformaattina”.

Tunnistan kirjassa saman kevyen, mutta koukuttavan kirjoitustyylin jota monissa ihan kelvoissa nuorille aikuisille suunnatuissa fantasiakirjoissa esiintyy. Tarinaan on upotettu sopivasti sulkeumaa odottavia koukkuja, romantiikkaakin. Kuitenkin vaikeudet jätetään varsin ulkokohtaisiksi ja sankari on reipas selviytyjä, uhrautujakin, mutta ahdistus on tässä kirjassa lähinnä pientä ärtymystä ja tietenkin sopivaa sisuuntumista. Teiniviihteen genrelle tyypillisesti juoni on varsin ennalta-arvattava, ja vaikeudet raivataan tieltä mukavasti niin, että sankaritar säilyy puhtoisena. Kivasti tapetaan ne muut teinit niin, ettei sankarittaremme joudu tahraaman käsiään vereen muuten kuin urheana sankarina ystävän puolesta taistellessaan, tai sitten “säälistä, ei suinkaan vihasta” vapauttaessaan kilpakumppanin viimeisistä tuskistaan.

Kyllä minä tajuan miksi tämä myy. Tämä on aikakautemme viihdettä puhtaimmassa muodossaan. Mauttomuudessaan kirja on kyllä huippuluokkaa. Kirjailija kertoo käsittelevänsä kirjassa mm. köyhyyttä, sotaa ja nälänhätää. Itse kokisin kirjan parhaan luokan esimerkiksi näiden teemojen käsittelemättä jättämisestä. Ymmärrän kyllä, että vaikeiden asioiden lyöminen päin naamaa ei myy. Höpsö sankaritarina myy. Kerta toisensa jälkeen, kunhan sille vain saadaan riittävä mediahuomio, ja tälle on saatu. Teinien tappokisa! Silkkaa parhautta!